Valikko

Sarjataulukko

[sjlSarjataulukko statgroupid=’6851′ tblclass=’liigataulu’ type=’small’]

White Bears Helsingin Jouluarvonta päättyi – Lue koskettava tarina

Päätimme pelaajien kesken että White Bears Helsinki on mukana joulutalkoissa tuomassa joulumieltä. Olemme nähneet paljon hyviä tempauksia eri tahojen toimesta, me halusimme tukea perhettä joka kertoo meille joulutarinan joka koskettaa meitä kaikkia. Tarinoita lukiessani oli fiilikseni aika sanaton, todella kovia tarinoita ja myös hyvin tunteikkaita hetkiä. Se mikä mieltämme lämmittää, saimme ainakin yhteen perheeseen riemukkaan joulun, Tario toteaa.

Paras joulutarina on valittu tänään maanantaina 19.12.2016 ja se on perheen tarina täynnä tunnetta.

Lue uskomattoman koskettava tarina alta:

Olen kolmen lapsen äiti. Työtön, koska olen halunnut huolehtia mahdollisimman hyvin kuopuksen terveydestä ja hyvinvoinnista. Hänellä on keliakia, epiepsia ja diabetes. Diagnoosit saimme noin 9 vuotta sitten, kaikki puolen vuoden sisällä ja se oli liikaa isälle. Hän halusi ottaa aikalisän, käyttää vapaa-aikansa ja rahansa itseensä. Se aikalisä sitten jatkuu edelleen. Jouduin jäämään pois töistäni, jotta poika pysyi siin kunnossa, että voi osallistua normaalin päiväkodin ja koulun päivärytmiin ja harrastuksiin. Olen pitänyt tärkeänä yhden liikuntaharrastuksen säilyttämistä jokaisella lapsella.

Esikoisella se on tarkoittanut vannoutuneen tietokonefriikin saamista pois koneen edestä, hyvän yleiskunnon ylläpitämistä ja nykyisissä opinnoissa ja töissä jaksamista kamppailulajien avulla.

Keskimmäinen, lahjakkain, löysi turvapaikan ja toisen kodin uimahallilta, vesi oli heti hänen elementtinsä 3-vuotiaasta saakka. Tanssin ja uimakoulujen kautta uintiseuraan ja siitä uimahypyn pariin. Nyt, toisena kilparyhmän vuotenaan päässyt jo palkinnoille ja edistynyt vahvasti kohti terävintä kärkeä. Hän joka on aina kulkenut kisamatkat itsekseen ilman vanhempia, ujo ja hiljainen, ihastuttava ja huomaavainen. Hän joka on itsekseen kotona pyytämättä imuroinut ja tiskannut, kun tulen kotiin pikkuveljen kanssa turnauksesta tai leiponut sämpylöitä ja kerännyt kukkia tienvarrelta maljakkoon, kun tulemme Lastenlinnasta kotiin.

Ja sitten tuo kuopus, iloinen sopeutuvainen lapsi, joka sai koko perheen sairaustaakan harteilleen, kujeileva vekkuli, joka muuttui hiljaiseksi ja alakuloiseksi, oli onnellinen vain jalkapallokentillä. Jossain vaiheessa koulussa alkanut kiusaaminen ulotti lonkeronsa rakkaaseen harrastukseenkin, ilkeämmät ajoivat ppois omaehtoisilta kentiltä, lopulta joukkueestakin. Etsii paikkaansa ja itsetuntoansa urheilun parissa edelleenkin, ei halua luovuttaa vaikka on lannistettu.

Esikoinen asuu nyt yhdessä tyttöystävänsä kanssa, on ainoa tukiverkosto, joka uskaltaa / osaa hoitaa veljeään, kantaa edelleen huolta pärjänkö? Pärjään. Niin kauan kuin saan lapsille kaiken. Olen myynyt jo vuosien aikana kaiken rahanarvoisen. Edelleen pidän tärkeinä lasten liikuntaharrastuksia. Niiden kautta heillä on kavereita, turvallinen ympäristö kodin ulkopuolella, onnistumisen kokemuksia, iloa!

Kahtena edellisjouluna meillä ei ole ollut lahjoja eikä jouluruokia. Lapset 13 ja 11 ymmärsivät kun kerroin. Ymmärsivät, mutta olivat haikeina, eivät vaatineet tai pyytäneet mitään, kuuntelivat vain kaverustensa kertomuksia lahjoistaan.

Jos voisitte ja haluaisitte auttaa laittamaan heille hitusen joulua, en muuta voisi toivoa. Olisi mukava nähdä se joulun innostunut jännitys ja ilo heidän silmissään, yllättää! Mutta hei, kiitos teille, teette sen kenelle tahansa niin olette hyvällä asialla, isolla sydämellä.

Julkaisemme tällä viikolla lisää aiheesta ja reaktioista kun toimitamme jouluantimet perheelle.